G:n odottamaton liike... siis mikä?

En sitten malta olla pitkästä aikaa päivittämättä blogiani, kun on kerrankin jotain näennäistä pohtimisen aihetta. Huomioitava, että vain näennäisesti. Hämmennystä minussa aiheuttava artikkelipätkä  claude-giroux-danny-briere-germany-nhl-lockout-2012  koskee Brieren ja Giroux'n siirtymisestä Saksaan. Erityisesti silmään pisti kyseisellä sivulla seuraava muotoilu:

It seemed as though Claude Giroux was on his way to either the KHL or the Czech league. The influence of Jaromir Jagr made it look like G's decision was down to two clubs: Jagr's former KHL team, Avangard Omsk, or his current Czech Extraliga club, HC Kladno.  But in a pretty unforeseen decision, Giroux has instead decided to join teammate Danny Briere in Germany.

Artikkelin kirjoittajan mielestä olisi siis jotenkin ollut oletettavampaa, että G tekee jotain, mitä Jagr sanoo ja menee Jagrin seuraksi kuin että G menee jonnekin Dannyn kanssa? Jännä ajatus. En olisi itse ajatellut niinpäin. Varsinkin, kun G ei ole asunut Jagrin kanssa mutta sen sijaan on asunut Dannyn kanssa ja ne puhuu molemmat ranskaa. Olen selkeästi seurannut liikaa kiekon ulkopuolisia asioita, kun minulle oli suorastaan itsestäänselvää, että G ei kyllä lähde yksinään minnekään, missä kukaan ei puhu samaa kieltä. Järkyttävää, että joku pitäisi sellaista todennäköisenä! Mitä ne oikein ajattelee? Eikö ne ollenkaan seuraa peliä? Ne taitaa katsoa pelkkää kiekkoa siinä missä minä katselen ihan jotain muuta.

Kiinnostavaa tässä olisi silti tietää, kuinka lähellä G:n meno vaikkapa Kladnoon Jagrin kaveriksi oikeasti oli ja kuinka kovasti Jagr sitä olisi halunnut. Ja oliko se kiinni rahasta? G sanoi sen olevan kiinni rahasta, mutta miten? Nimittäin mielessäni kävi, että G olisi saattanut suostua menemään Kladnoon, jos olisi saanut ottaa Dannyn mukaansa eikä Kladnolla varmaan ollut rahaa molempiin. Tai Jagr ei halunnut molempia vaan pelkästään G:n. Se on hauskin vaihtoehto ihan harrastustenkin takia. Missä olikaan se pullisteluvideo?

Löytyi, mutta hei! Scott Hartnell kuvaa tätä videota ja Jagr pullistelee Hartnellille kameran edessä. Mmmm... se taitaakin olla Hartsy, joka vielä päätyy Kladnoon... Aina riittää spekuloitavaa, varsinkin kun NHL on työsulussa.

Yhdeksän kuukautta Anaheimin Helsingin vierailusta

On kulunut yhdeksän kuukautta siitä, kun Anaheimin Ankat kävi Suomessa ja meikäläinenkin oli katsomossa suurisilmäisenä tillistelemässä sitä ihmettä, joten ehkä tämän raskausajan jälkeen on syytä vihdoin suorittaa synnytys. Reissu oli oikein onnistunut. Me mentiin näköjään kaverin kanssa ihan huoltohenkilökunnasta. Muistoksi Helsingistä jäi hieno tunnelma Hartwall areenassa. Anaheimin pelistä ei irronnut paljon sanottavaa. Ehkä yhtä paljon kuin loppujen lopuksi koko kaudesta, mutta henkilökohtaiseksi muistoksi jäi sentään Ducks-kapteenin nimmari ja omasuinen sylkinäyte, joka irtosi ilman minkäänlaista hävytöntä välikohtausta. Aina sattuu ja tapahtuu.

Se siitä. Koko kausi sitten taas oli Anaheimin osalta alkuvaiheessa niin painajaismaista, että melkein tuli jo mieleen muinaiset ajat Pelicansin (silloisen Hockey Reippaan tai mikä se vielä senkin jälkeen ehti olla?) kannattajana, kun pyykätessä äidin kanssa kuuntelin suorana vierasmatsia Jyväskylästä. Lentopallolukemat eivät unohdu. Taisi olla 15-0 kun vihdoin luovutin ja laitoin radion kiinni. Lähellekään sitä Anaheim ei tuloksien puolesta päässyt, mutta alkukauden tappiotilasto oli silti huomattava. Ja jotenkin kun katsoo miten GM Bob Murray rakentelee ensi vuoden kokoonpanoa, alkaa pelottaa että pudotuspelipaikka on yhä tiukassa. Hyökkäyksestä uupuu syvyyttä ja vielä ne uhkaa treidata Bobby Ryanin Philadelphiaan!! No, ovat uhanneet sitä jo niin kauan, että siihen alkaa jo tottua. Bobbya käy kyllä sääliksi.

Tästä tuli mieleen, että ammattilaisjääkiekkoilijoita koskevat nettikeskustelut saa raivoihin milloin tahansa. Kummallisen logiikan mukaan urheilija ja mikä tahansa julkkis lakkaa olemasta ihminen sen jälkeen, kun tienaa miljoonia. Vaikka on pilvin pimein todisteita, että päätöksentekoon esimerkiksi seurasta, johon pelaaja haluaa, vaikuttaa paljon muutkin tekijät kuin raha (läheiset, ystävät, fanit, maine, saako siellä elää rauhassa vai ei, perinteet, esikuvat), sitä paheksutaan, koska isojen rahan vuoksi ihmisten pitäisi olla valmiita suunnilleen huoraamaan eikä mitään saisi vaatia. Siitä en vaan pääse selvyyteen, että ovatko ihmiset ihan tosissaan itse valmiit vaikka syömään paskaa, jos siitä maksetaan miljoonia vai onko siinä kyse vain siitä, että samat säännöt kuin omaan päätöksentekoon ei saa koskea miljonäärejä, koska ne tienaa niin kadehdittavan törkeitä summia? Veikkaan jälkimmäistä.

Pakko tunnustaa, että niin paljon kuin itsekin ehkä kiroaisin jonkun suosikkiseurani jättävän pelaajan, minusta on jännittävää nähdä pelaajien vaihtavan seuraa. Jaromir Jagr Dallasissa viime kauden Philadelphian sijaan ja Zach Parise ja Ryan Suter New Jerseyn ja Nashvillen sijaan Minnesota Wildin asuissa. Ja ainakin Zach Parise on ihan Mikko Koivun näköinen pelaaja, ei naamaltaan mutta pelityyliltään ja asenteltaan. Ainoa ongelma tässä on se, että millä numerolla Zach nyt sitten pelaa...? Ehkä se oli suurin syy sopimuksen päättämisessä. Tai sitten se oli päätöksenteko Mikko Koivun ja Sidney Crosbyn välillä. Kyllä, Mikko on the boss! No ehkä kyseessä oli kuitenkin myös kotikenttäetu, koska Zach on Minnesotasta kotoisin.

16 ehkä, mutten tiedä päivää vai yötä

Kauan on aikaa siitä, kun päivitin, mutta ilkeiden tapahtumien jälkeen on ollut vähän aihetta iloon. Lokomotivin lentoturmasta ei tehnyt mieli kirjoittaa. Liian pahaa, liian kohtalokasta. Vaikka siitä ei ole kauan aikaa, tuntuu että siitä olisi yksi ikuisuus. Murheet vanhentaa ja vääristää aikaa.

Nyt kuitenkin voi sanoa tapahtuneen jotain käännettä parempaan. Teemu pelaa! Toinen postiivinen seikka on se, että lätkä taas elää. SM-liigakin on käynnissä ja NHL:ssä harjoitusleirit ovat alkaneet. Anaheimin ankatkin ovat aloittaneet tutun rääkkinsä. En tahtoisi olla heidän housuissaan. Tai voisin minä housuissa olla, mutta se jääköön tarkentamatta.

Hieman mietityttävä aihe on NHL:n uudet säännöt sosiaalisen mediän käytöstä. Tavallaan ok, että ihan mitä vaan ei voi sanoa, mutta vähän arveluttaa silti ja pelottaa, että osa värikkyyttä katoaa sen myötä. Sitä paitsi aika ankeaa sekin, jos twitterissäkin pitäisi olla koko ajan kieli keskellä suuta. No joo, edustavathan pelaajat NHL:ää. Jos sattuu sosiaalisessa mediassa suututtamaan väärät tahot, siitä voi seurata kovat taloudelliset tappiot liigalle. Tai jos paljastelee joukkuesalaisuuksia vastustajalle. Eikös twitteriä voi hyödyntää vakoilussa? Päinvastainenkin olisi mahdollista. Sopivassa määrässä väärää tietoa oikean seassa, niin vastustaja voi aina välillä aavistaa väärin.

Onneksi en ole NHL-pelaaja. Jos olisi, voisi tulla kauden mittaan muutamia sopimusrikkomuksia henkilökohtaisten avautumisten muodossa.

33 yötä

Tämä yö tosin on jo hieman vajaa, niin myöhäisellä ajankohdalla tätä kirjoitan. En ajatellut kirjoittaa, mutta sitten törmäsin Maikkarin teksti-tv:n sivuilla uutiseen Wade Belakin kuolemasta. Alkaa tuntua jo aika epätodelliselta. Jo kolmas kuolemantapaus NHL-pelaajien keskuudessa muutaman kuukauden sisällä! Jossain on jotain mätää. Haistan sen jopa kaukaa rapakon takaa tänne Suomeen asti. Kaikki kuolleet olivat kovanaamarooleissa kaukalossa. Belakin kuolinsyytä ei paljastettu niissä linkeissä mitä minä luin, joten saattaahan tämä olla ennenaikaista.

Siitä huolimatta en usko, että kaikki on pelkkää sattumaa ja olen alkanut miettiä omaa rooliani jääkiekon himoseuraajana hieman uudelleen. Inhosin ennen tappeluita kovasti. Pikkutyttönä pidin sitä barbaarisena ja ärsyttävänä tapana. Muistan paheksuneeni erityisesti kanadalaisia väkivallan takia.

Nykyäänkin kyllä paheksun kanadalaisia ainakin Kanadan maajoukkueessa esiintyvän likaisen pelityylin takia. Siitä tunnutaan puhuttavan aina, että se on kovaa mutta rehellistä, mutta olen ollut näkevinäni siinä paljon sellaistakin, mikä ei ole rehellistä, ja minua on kansainvälisissä peleissä ärsyttänyt se, että se menee läpi, koska kyseessä on Kanada. Olkoon se nyt kuinka tahansa ja voi olla että olen puolueellinen, mutta sen jälkeen, kun itse muinoin eksyin Hippokselle, olen himoinnut verta kentälle joskus niin apinan raivolla, että se on jo hirvittänyt. Harvemmin tulee kuitenkaan ajateltua asiaa sen kummemmin. Nyt kun asiaa ajattelee, niin eihän se että ottaa tai antaa turpiin harva se ilta tai edes kerran viikossa tai kuussa voi olla kenellekään tervettä. Ja jos sitä vielä tekee vuodesta toiseen... ei ihme, jos tappelijat väärinkäyttää kipulääkkeitä ja alkoholia, mutta näistä kuten muistakaan urheilijoiden henkisistä ongelmista, ei puhuta.

Viime aikaisten taklausten jäljiltä on myös pakko vähän kyseenalaistaa sitä, kuinka paljon tappelijat todella hillitsevät törkeitä taklauksia NHL:ssä. Joku viisaampi voisi vastata siihen, onko tappeluiden määrä viime vuosina vähentynyt ja päähän kohdistuvien taklausten määrä lisääntynyt tai muuttunut enemmän tahalliseksi. Ei välttämättä, mutta pelin ja pelaajien nopeus on lisääntynyt. Sen huomaa kun katselee vanhoja pelejä eikä tarvitse mennä kovin monen vuoden taakse, kun jo huomaa eron. Vakavien vammojen lisääntyminen saattaa liittyä pelkkään vauhtiin.

Ihan sama, mutta niin kuin monet ovat kirjoittaneet artikkeleissaan ja blogeissaan, meno ei voi jatkua tällaisena. Bostonin Marc Savardin ura loppuu todennäköisesti tammikuussa kärsittyyn aivotärähdykseen eikä Sidney Crosbyn paluusta ole varmuutta. Helsingin Sanomien loistava NHL-bloggaaja Jouni Nieminen pohtii muun muassa olisiko Crosbyn aika miettiä onko paluu varmasti järkevää. Siinä sitä onkin pohtimisen paikka. Luulen, että ennen kuin luistimet ripustetaan naulaan jokainen kivi käännetään kuntoutuksessa ja käännetään vielä uudestaan ja hakataan mahdollisesti päätä seinään (ei kuitenkaan fyysisesti!!!), mutta Crosby ei varmaan palaa puolikuntoisena eikä siinä tapauksessa, jos hänellä itsellään on epäilyksiä omasta pelikunnostaan. En edelleenkään usko, että tullaan ikinä näkemään keskikastin pelaajana rämpivää Crosbya. Ainakin näin toivon. Olisihan siinäkin jotain hohtoa, jos Crosby palaisi kaukaloihin vaikkapa kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen niin kuin Mario Lemieux.

Joka tapauksessa Jouni Nieminen osuu ainakin minun kohdallani aivan oikeaan:

Kun Sidney Crosby jossain vaiheessa tekee paluun kaukaloon kuten lääketieteen ekspertit lupailevat, yksi asia on varma. Hänen jokaista liikettään seurataan tarkasti. Jokainen vastaanotettu taklaus näytetään kolmesta eri kuvakulmasta ja sen vaikutusta analysoidaan auringonlaskuun saakka.

 Tulen seuraamaan jokaista hipaisuakin uteliaisuuden ja kauhun sekoituksella ja joka kerta, kun tulee vähän kovempi tälli tai Sidillä raportoidaan jokin alaraajavamma, olen vakuuttunut että kyse on todellisuudessa uudesta aivotärähdyksestä, joka syntyi edellisen pelin mitättömältä näyttävästä hipaisusta, jota sitten pyörittelen tuubista. Kohoaa kylmä hiki otsalle pelkästä ajatuksesta. En tiedä miltä Sidin vanhemmista, sukulaisista ja ystävistä mahtaa tuntua, jos kerran minuakin pelottaa enkä minä edes tunne Sidiä! Vaikka tarotkortit ja horoskoopit ovatkin kovasti sitä mieltä, että meillä synkkaisi täydellisesti.

Sitä oikeaa siis jäälle odotellessani...

34 päivää

Enkös minä arvannut, että Kummolan määrätietoisilla otteilla sopimus Jalosen jatkosta Suomen lätkämaajoukkueen peräsimessä kyllä syntyy? No nyt se sitten on syntynyt! Eihän Jukalla ole ollut mitään mahdollisuuksia kieltäytyä.

Jukka Jalonen jatkaa

Seuraavaksi sitten luvan saa jatkaa Teemu. Samalla tavalla kuin Jukalla, Teemullakaan ei ole muuta mahdollisuutta, jos vaan polvi kestää.

35 päivää...

Selkeästi matsi lähestyy, sillä fyysiset vaivani vain lisääntyvät koko ajan. Toisessa kantapäässäni on kipeä hiertymä, joka ilmestyi äkkiä sen jälkeen kun olin pohtinut, että olisi paha, jos vasen jalka sattuisi loukkaantumaan. Hiertymä ei tunnu paranevan ja tekee kipeää kun yrittää kävellä kengät jalassa. Toisessa jalassani on todella pahasti ärtynyt allerginen ihottuma, joka on syntyisin siitä, että unohdin taskuuni kolikoita ja avaimet. En saisi, koska ihoni tykkää niistä hyvää taskun läpikin. Nyt sitten on iho rikki ja märkii ja ärtyy kun sitä vasten on mitä hyvänsä materiaalia.

Jos nyt siis pitäisi lähteä matsiin, joutuisin lähtemään ilman toista kenkää ja ilman housuja. Olisin valmis, mutta eihän minua päästettäisi Hjalliksen halliin. Ja kun tiedän, miten helposti käsiini leviää myös normaalit vaivansa, turvotus kyynärvarteen ja kuivuus kämmeniin, parhaassa tapauksessa minulla ei ole yhtäkään tervettä raajaa kun matsi käydään ja käteni ovat verillä kun hakkaan niitä yhteen. No se on pientä eikä olisi ensimmäinen kerta. Kuka sitä terveyttä tarvitsee matsia katsoessaan... kunhan nyt ei vaan iskisi myös silmätulehdus, joka sekin on nykyisin ollut vakioriesana.

Hitto! Ei pitäisi manata...

39 päivää

Menin ja tilasin miehisen punaisen miniläppärin tänään. Otan sen mukaan Hartwall-areenalle ja kirjoittelen päivityksiä twitteriin asiantuntevalla tyylillä:

"Oihhhh! Kylläpä se Perry onkin söpö!!!!!!!!!!!!!!!" <3<3<3<3

Olen pohtinut joskus vakavasti, että miksi lätkäfanin uskottavuus kärsisi siitä, että kaiken analyysin lomassa vähän hehkuttaisi miehistä söpöyttä, jota Anaheimissa kyllä riittää. Vaikka blogini ei varsinaisesti taida sisältää yhtäkään pelitaktista oivallusta, elän siinä harhassa, että pystyn ja kykenen asiantuntevasti kommunikoimaan myös siitä puolesta. Naisia lätkäfaneina ja asiantuntijoina aliarvostetaan osittain siksi, että hetero/bi-nainen voi myös katsella mieskauneutta kentällä, mutta se on ihan humpuukia. Mitä miesten kommentteja eri foorumeilta olen vuosikausia lukenut, samankaltaista miesrakkautta ja suosikkipelaajasokeutta sielläkin on. Miehetkään eivät ole immuuneja sille, että toiset miehet miellyttävät kentällä ja sen ulkopuolella enemmän silmää kuin toiset ja se vaikuttaa heidänkin arvioihinsa.

Minusta olisi outoa tuntea itseni vähemmän lajia tuntevaksi pelkän sukupuolen takia. Sukupuoli, ainakin heterolla, on mukava lisä, koska söpöjä miehiä on kiva katsoa ja kannustaa. Eipä sillä katson minä naisten jääkiekkoakin. Ja katson lätkää ihan mielelläni, vaikka kaikki kentällä olisivat mielestäni vähemmän komeita. Ei se ulkonäkö vaan se taito.

Tuosta tuli jostain syystä mieleen eilinen HJK-peli, jolla oli lopulta mollivoittoinen loppu. Tuloksesta huolimatta jäin positiiviselle fiilikselle komean vierasmaalin takia. Siinä oli meininkiä! Ja joutui jonkun aikaa todellakin syömään kynsiään ja järkyttämään itsensä kannattamalla HJK:ta kehäkolmosen ulkopuolelta. Tasoero oli kuitenkin vähän liikaa, rankkarit tosin pikkuisen köykäisiä, mutta ansaittuja. Voitto olisi vaatinut nappisuorituksen. Harmittaa, ettei Litmasta laitettu kentälle.

Pahoittelen eksymistä potkupalloon...